Koillis-Helsingin Lähitiedossa 30.12.2015 julkaistu Pro Tuomarinkylä -liikkeen varapuheenjohtajan Risto Suomisen mielipidekirjoitus – Vantaanjokilaaksosta uhanalainen. Helsingin uuden yleiskaavan ehdotuksessa esitetään, että asukkaiden virkistysalueiksi asemakaavoissa tarkoitettuja puistoja supistetaan ja muutetaan rakentamisalueiksi yhteensä lähes 1900 hehtaarin verran. Arkkitehti Kaija Santaholma kysyi tähän liittyen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, että ovatko asemakaavoissa yksityiskohtaisesti tutkitut puistot käyneet tarpeettomiksi siksi, että yleiskaavan tavoitteeksi on asetettu 250 000 lisäasukkaan sijoittaminen Helsingin kaupungin alueelle. Kysymys on mitä ajankohtaisin juuri nyt, …
Bostoni -lehdessä 4-2015 ollut artikkeli – Mustavalkoista vilinää Tuomarinkylässä (pdf 3Mt).
Pääkaupunkiseudun bostoninterrierit kokoontuivat toukokuussa niin kutsuttuun ”Boston Walk” tapahtumaan. Tapahtuman tarkoituksena oli tukea PRO Tuomarinkylä kansanliikkeen vapaaehtoistyötä Tuomarinkylän harrastus- ja virkistystoiminnan säilyttämiseksi.
Heidi Käär
HS:n Mielipide osiossa 17.12.2015 julkaistu Kaija Santaholman kirjoitus – Keskuspuiston rajat on määritelty tarkasti. Martti Salomaa ei ole missään nähnyt pysyväksi Keskuspuistoksi suunniteltua aluetta (HS Mielipide 15.12.). Hän arveli, ettei sitä olekaan. Sellainen suunnitelma on olemassa. Vuonna 1978 Helsingin kaupunki poikkeuksellisesti alisti kaupunginvaltuuston hyväksymän Keskuspuiston osayleiskaavan ministeriön vahvistettavaksi. Tarkoitus oli turvata Keskuspuiston säilyminen myös tulevilta …
Pro Tuomarinkylä oli mukana Helsingissä 5.-6.12.2015 järjestetyillä Koiramessuilla. Tapahtumaan osallistui 34 000 kävijää ja 16 000 koiraa. Helsingin Koiramessut on yksi suurimmista koiratapahtumista koko Euroopassa. Tuomarinkylän koirakeskuksen tulevaisuutta uhkaava Helsingin uusi yleiskaava ja etenkin Tuomarinkylän kaavatilanne oli molempina päivinä puheenaiheena Pro Tuomarinkylän osastolla. Kaavaan saattoi tutustua osastolla Pro Tuomarinkylän vapaaehtoisten opastamana sekä karttojen ja lehtiartikkelien avulla. Koirakeskuksen …
Helsingin yleiskaavasta julkistettu tuore ehdotus sivuuttaa olan kohautuksella Tuomarinkylän kartanon alueen osalta kaavan luonnosvaiheessa annetut 275 mielipidettä. Määrä oli ylivoimaisesti suurin alueellinen potti, mahdollisesti kaavamielipiteiden Suomen ennätys. Yleiskaavaehdotus ei ratko lainkaan yleiskaavaluonnoksen ongelmia, vaan niitä on lisätty entisestään kasvattamalla kerrostaloasuntojen määrää. Koirakeskuksen toiminta tapetaan vetämällä sen päälle raitiotie, liikekeskus ja ympärille 3-6-kerroksisista taloista koostuva lähiö …
PRO Tuomarinkylä -liikkeen varapuheenjohtaja Risto Suomisen kirjoitus Oulunkyläisessä 28.11.2015.
Helsingin Sanomissa 29.11.2015 julkaistu Harri Hautajärven kolumni – Kuka haluaa täyteen ahdetun Helsingin? Ennusteen mukaan Helsinki voi kasvaa jopa 250 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Tähän nopeimman väestönkasvun arvioon perustuu nähtävillä oleva yleiskaavaehdotus. Kaikki kivet on käännetty, kun rakentamiseen on etsitty uutta tonttimaata. Suurinta porua ovat herättäneet suunnitelmat puistojen ja viheralueiden rakentamisesta ja Katajanokan laajentamisesta. Jos väestö …
Professori Kimmo Lapintien kirjoitus 25.11.2015 Helsingin uudesta yleiskaavasta – Mahdolliset kaupungit: Tarinoita takapihalta 8: Sarvia ja hampaita >>
Minkälaista dialogi siis oli? Sitä ei ollut. Tämä oli ensimmäinen hämmentävä havainto. Ohi puhuminen oli niin systemaattista, että en vieläkään ymmärrä mistä siinä oli kyse. Se oli jollain tavalla niin suomalaista: ei vastaa kun kysytään, vastaa kun ei kysytä. Kun osalliset – minä muiden muassa – kysyivät perusteluja tehtyihin ratkaisuihin, he eivät saaneet vastausta, eivät pihdeilläkään. Toisaalta kun osallisilla – ainakaan minulla – ei ollut mitään tarvetta kysyä mikä yleiskaava on, mitä kaavamääräyksissä lukee tai mitä Maankäyttö- ja rakennuslaissa määrätään, näitä asioita opetettiin varsin auliisti. Kun tehtyjä ratkaisuja kritisoitiin, niitä ei perusteltu paremmin, vaan selitettiin yhä uudelleen mitä merkinnöillä on tarkoitettu. Argumentaation sijasta siis opettamista, täysin siitä riippumatta, kuka milloinkin oli yleisönä.
HS:n Mielipide osiossa 16.11.2015 julkaistu kirjoitus.
Joonas Lyytinen ja Helsingin liikuntalautakunnan jäsenet kirjoittivat (HS Mielipide 12.11.), että valtion liikuntaneuvoston mukaan harrastaminen urheiluseurassa on yhtä yleistä poikien ja tyttöjen keskuudessa. Näin onkin Liitu-tutkimuksessa, jossa tutkittiin 11–15-vuotiaita.
Kuitenkin lajeissa, joissa seuraharrastaminen oli aloitettu, on sukupuolittaisia eroja. Pojilla suosituimmat lajit olivat jalkapallo, jääpelit ja salibandy, tytöillä vastaavasti tanssi, jalkapallo ja voimistelu.
Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa tutkittavat olivat 7–29-vuotiaita. Liikunta- ja urheiluseuroissa harrasti pojista viikoittain 38 prosenttia ja tytöistä 32 prosenttia, päivittäin pojista 16 prosenttia ja tytöistä 9 prosenttia.
Suosituimmat liikuntamuodot, joita ei sidottu seuraharrastamiseen, olivat pojilla ja nuorilla miehillä jalkapallo, salibandy ja jääkiekko, tytöillä ja nuorilla naisilla lenkkeily, kävely, ratsastus ja tanssi. Tasaisesti molempien sukupuolten suosiossa olivat kuntosali, pyöräily, juoksu, laskettelu, hiihto ja uinti.
Samantyyppisiä tuloksia liikuntalajien tai -muotojen sukupuolittumisesta on saatu myös aiemmin Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa.
Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa niiltä lapsilta ja nuorilta, jotka sanoivat haluavansa aloittaa liikuntaharrastuksen urheiluseurassa, kysyttiin, mitä lajeja he haluaisivat siellä harrastaa. Sekä tytöt että pojat haluaisivat harrastaa jalkapalloa, sählyä, kamppailulajeja, uintia, lentopalloa, yleisurheilua sekä jääkiekkoa.
Lajeja, jotka olivat vain tyttöjen kärkitoiveissa, olivat tanssi, jumppa, nyrkkeily ja ratsastus. Pojilla tällaisia lajeja olivat pesäpallo, koripallo, sulkapallo ja kiipeily. Tyttöjen toiveista nyrkkeily, jääkiekko ja lentopallo eivät ole tyttöjen suosituimpien lajien listalla, eivätkä pojilla kiipeily, pesäpallo ja yleisurheilu.
Sama tyttö tai poika saattoi haluta myös harrastaa sekä yksilö- ja joukkuelajeja tai sama tyttö vaikkapa nyrkkeilyä ja tanssia.
On varsin tärkeää pohtia liikunnan ja urheilun tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Sen ohella, että puhutaan olemassa olevista harrastajamääristä, olisi kuitenkin syytä kysyä tytöiltä ja pojilta, mitä he haluaisivat harrastaa.
Kyse on ennen kaikkea siitä, mitkä valinnat tytöille ja pojille mahdollistetaan ja miten näihin valintoihin suhtautuvat ennen kaikkea vanhemmat, valmentajat, opettajat ja tätä kautta lapset ja nuoret itse.
Päivi Berg
tutkija, Espoo
Liikuntalautakunnan vastine HS:n artikkeliin “Ponitytöille ei heru rahaa – Helsinki tukee poikavaltaista urheilua avokätisemmin kuin tyttöjen lajeja” (9.11.)
Kaupunkisivuilla kerrottiin (HS 9.11.) Helsingin liikuntalautakunnan myöntämistä avustuksista. Kirjoituksen näkökulma oli suppea eikä se antanut oikeaa kuvaa liikunnan avustuspolitiikasta.
Liikuntatoimi tukee avustuksilla liikuntaseuroja ja muita kansalaisjärjestöjä. Tuen suuruus perustuu harrastajien määrään, ei näiden sukupuoleen tai lajivalintaan.