Ennusteen mukaan Helsinki voi kasvaa jopa 250 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Tähän nopeimman väestönkasvun arvioon perustuu nähtävillä oleva yleiskaavaehdotus. Kaikki kivet on käännetty, kun rakentamiseen on etsitty uutta tonttimaata. Suurinta porua ovat herättäneet suunnitelmat puistojen ja viheralueiden rakentamisesta ja Katajanokan laajentamisesta. Jos väestö kasvaa 40 prosentilla, myös virkistysalueita tarvitaan enemmän. Tutkimusten mukaan jo viiden minuutin oleskelu luonnossa on suotuisaa.
Yleiskaavaehdotusta on moitittu myös, koska siihen ei ole piirretty rakennettavien ja täydennettävien alueiden rajoja eikä suojelumerkintöjä. Karttaa täplittää epämääräinen pikselimatto.
On ehdotuksessa paljon hyvääkin. Esimerkiksi 1960-luvulta lähtien rakennettuja lähiöitä on monin paikoin järkevää tiivistää. Alueilla on valmis infrastruktuuri, ja uusien asukkaiden avulla turvataan palveluita. Yleiskaavakarttaan on kuitenkin huiskittu lisärakentamista myös arkkitehtonisesti merkittäville sodanjälkeisille alueille, kuten Länsi-Herttoniemeen, Roihuvuoreen, Pohjois-Haagaan, Munkkivuoreen, Maunulaan ja vanhaan Pihlajamäkeen. Näitä rakennustaiteellisesti yhtenäisiä alueita tulisi varjella. Täydennysrakentamista pitäisi tehdä niissä vain huolella valituissa paikoissa, kuten Herttoniemen metroaseman ympärillä jo onnistuneesti tehdään.
Helsingin yleiskaava perustuu vanhentuneelle ja väärinkäsityksiin pohjautuvalle myytille tiivistämisen ekotehokkuudesta. Arkkitehti Pasi Toiviainen on julkaissut Ylen verkkosivuilla yhteenvedon tutkimuksista, jotka vievät pohjan Suomen kaupunkisuunnittelun villinneeltä yksioikoiselta tiivistämismanialta.
Onko viisasta tunkea 15 prosenttia Suomen väestöstä Helsingin ahtaiden rajojen sisälle? Se heikentäisi asumismukavuutta, elinolosuhteita ja viihtyvyyttä. Ruuhkat lisääntyisivät ja työmatkoihin kuluisi enemmän aikaa.
Ehdotuksen lähtökohta on pääkaupunkiseudun kuntien keskinäisessä kasvukilpailussa. Kansantaloudellisesti järkevintä olisi yhdistää seudun kunnat. Yhteisen edun vuoksi metropolialuetta pitäisi suunnitella yhtenä kokonaisuutena. Silloin pystyttäisiin ohjaamaan uuden väestön sijoittumista tasapainoisemmin ja säätelemään myös asuntojen hintakehitystä.
Harri Hautajärvi
Kirjoittaja on helsinkiläinen arkkitehti ja tekniikan tohtori.