HS:n Mielipide osiossa 17.12.2015 julkaistu Kaija Santaholman kirjoitus – Keskuspuiston rajat on määritelty tarkasti.
Martti Salomaa ei ole missään nähnyt pysyväksi Keskuspuistoksi suunniteltua aluetta (HS Mielipide 15.12.). Hän arveli, ettei sitä olekaan.
Sellainen suunnitelma on olemassa. Vuonna 1978 Helsingin kaupunki poikkeuksellisesti alisti kaupunginvaltuuston hyväksymän Keskuspuiston osayleiskaavan ministeriön vahvistettavaksi. Tarkoitus oli turvata Keskuspuiston säilyminen myös tulevilta päättäjiltä.
Koko Keskuspuiston alue on vastikään asemakaavoitettu vuoden 1978 vahvistetun osayleiskaavan rajausten mukaisesti. Viimeisin asemakaava on hyväksytty Helsingin kaupunginvaltuustossa 29.1.2014.
Asemakaavoissa on tutkittu ja osoitettu yksityiskohtaisesti rakennuslainsäädännön vaatimat välttämättömät puistoalueet. Helsingin uuden yleiskaavan ehdotuksessa on asukkaiden virkistysalueiksi tarkoitettuja asemakaavoitettuja puistoja esitetty supistettavaksi ja muutettavaksi rakentamisalueiksi Keskuspuistossa, Oulunkylässä ja muilla alueilla yhteensä lähes 1 900 hehtaaria.
Ovatko asemakaavoissa yksityiskohtaisesti tutkitut puistot käyneet tarpeettomiksi siksi, että yleiskaavan tavoitteeksi on asetettu 250 000 lisäasukkaan sijoittaminen Helsingin kaupungin alueelle? Eikö näin suuri väkimäärän lisäys päinvastoin vaadi lisää virkistysalueita?
Eikö osa tästä lisäväestöstä olisi tarkoituksenmukaisempaa sijoittaa Espoon ja Vantaan alueille yhteistyössä näiden kuntien kanssa kaavoittaen?
Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara (vihr) on julkisuudessa lausunut, että lähiöiden rakentaminen Helsingin rajojen ulkopuolelle Espooseen ja Vantaalle on ympäristörikos, joka on levittäytynyt kuin syöpä.
Entä asemakaavoitettujen puistojen supistaminen Helsingin kaupungin alueella?
Kaija Santaholma
arkkitehti, Helsinki